Big Lady´s Micro-Player
"Peikku"
|
|
|
Peikku muutti meille kauan sitten 8 viikkoisena pikku pallerona ja on
tänä aikana opettanut meille aika lailla siitä mitä on kun kotona on
terrieri.
Tyypillinen leikki kai siinä mielessä, että on vaikea kuvata luonnetta
lyhyesti, yhtenä päivänä ollaan niin sylikoiraa niin sylikoiraa ja
toisena tosi terrieriä.
Sisuakin on löytynyt ihan pennusta asti, kokeili puutarhurin hommia ja
parina päivänä tyhjensi traakipuun mullat purkista lattialle. Laitoimme
purkin päälle verkon
ettei päässyt enää multaan käsiksi, joten reippaana poikana siirtyi
metsuriksi ja puri toisen puolitoista metrisen puun poikki.
Alkuongelmista selvittyämme kotona ollaan oltu tosi kiltisti, kaikki
tavaratkin saavat olla paikoillaan, mitään ei tarvitse korjata talteen
kun jää yksin.
Tottelevaisuus ei ole huippuluokkaa, useimmiten totellaan jos siitä on
itselle hyötyä eli miellyttämishaluja ei hirveästi ole, mutta sopivasti
motivoimalla tullaan juttuun.
Terrierimäisesti kärsivällisyys ei ole ensimmäinen hyve, vaikka toisissa
asioissa ollaan yllättävänkin maltillisia.
Harrastuspuolella ollaan kokeiltu ainakin keinoluolia, verijälkeä,
canicrossia, rauniota ja agilityä joka on ykkönen. Siinä voi sopivasti
vielä hyödyntää mieltymystä
vinkuleluihinkin, ne kun ovat kova sana, ainakin siihen asti kunnes
pillin saa irrotettua.
Kesällä uiminen on kivaa ja sukelletaankin, jos lelun saanti on siitä
kiinni. Veneilyssä kivointa on yrittää saada keulan tyrskyistä kiinni,
tosin siinä voi pudota veteen ...
Talvella hiihtäminen on ihan mukavaa kunhan välillä pääsee olkapäälle
huilimaan ja pilkillä kannattaa aina kurkkia josko siellä avannossa joku
olisi.
Riistaviettiä löytyy, keinoluolilla se ketun haju oli niin ihmeellinen,
ettei meinattu nahoissa pysyä ja kun sen ketun näki vielä ihan elävänä
vieressä, niin voi että!
Kettutarhojen lähelle ei ihan hevin mennä, kestää monta tuntia ennenkuin
Peikku rauhoittuu sen jälkeen. Melkein sama vaikutus on poroilla, vaikka
Peikkua muuten voi
pienin varauksin pitää metsässä vapaana, niin Lapissa se ei ole
mahdollista. Metsästyskoiraa Peikusta ei kuitenkaan tulisi, koska
paukkuarkuus kiusaa, ensimmäinen uusi vuosi oli heti liikaa.
Koirakavereita ei ole, erakko mikä erakko. Pentuna vielä seurusteltiin
muiden kanssa mutta nykyään se on "terve ja heippa" eikä muuta. Reviiri
on tarkka kotinurkilla,
muualla ollaan huomattavasti joustavampia. Ihmistenkin kohdalla halutaan
itse valita suhtautuminen, mielistelemällä ei pääse kaveriksi.
Kotiväki on kuitenkin ykkönen ja välillä on pakko päästä ihan viereen,
joskus taas ihmettelee että onko koira kotona ollenkaan, viihtyy hyvin
omissa oloissaankin.
Ehkäpä joku muu kuin leikki olisi ollut ensimmäiseksi koiraksi helpompi,
haastetta on löytynyt ja löytyy mutta juttuun ollaan tultu ja kavereita
ollaan edelleen.
- ja onpahan koirassa ainakin luonnetta !
