Erään perheen lakelandit: Miina & Buddy
Teksti ja kuvat : Anu Manninen

Tarinan alkaessa perheessämme asusti lakeland Miina (Big Lady´s Micro-Carbon) ja nuorempi airedale Piitu (Big Lady´s Give a Promise). Miina oli jo kypsään ikään ehtinyt rouva muuttaessaan meille ja oli kasvattanut lapsensa maailmalle. Leikillämme puhuimme Miinan eläkepäivistä, mutta näin jälkeenpäin ajatellen Miina teki vielä melkoisen työrupeaman aloitettuaan tämän toisen elämänsä meillä.

Miina nimittäin kasvatti Piitusta varsin tiukalla otteella, ehkei ihan salonkikelpoisen, mutta ainakin hyvin Leikkimielisen tapauksen. Ja siinä sivussa taisi Miina kasvattaa myös paria pojankoltiaistakin…

Toki Piitu yritti haastaa Miinaa aina aika-ajoin, mutta lähinnä nämä yhteenotot ajoittuivat Piitun murrosikään. Tyttöjen keskinäiset välienselvittelyt eivät olleet koskaan kovin rajuja tai pitkiä, siitä Miina piti huolen. Tuijotus tummien kulmien alta ja lyhyt murahdus riittivät yleensä siihen, että Piitu väistyi kulkuväylältä, eihän toki ollut sopivaa Miinan väistää. Oli myös tilanteita, jolloin Miina yksinkertaisesti käveli Piitun yli (lue ali). Hölmistynyt airedalenterrieri on lystikkään näköinen otus. Sen taisi Miinakin huomata ja toisinaan, kun Piitu yritti härnätä sitä asettumalla Miinan eteen, käveli Miina viileän rauhallisesti Piitun vatsan alta. Ei ollut Piitun ylpeydestä enää tietoakaan.

Miina muutti koirien taivaaseen 2005 syksyllä ja näin jälkikäteen on helpompaa sanoa, että oli Miinan aika. Miina pääsi mökille, jossa on perheen koirien "sukuhauta". Miinaa aiemmin sinne on haudattu airedalet Tella (Big Lady´s X-tensive) ja Timi (Big Lady´s Deedful Enough) sekä leikkipoika Eppu (Saredon Limelight).

Ja jotta asiat eivät olisi liian yksinkertaisia ja suoraviivaisia on kerrottava, että koen hienoista ylpeyttä aina törmätessäni  Catisca EE pentueen jäseniin: Annin pennut kun olivat hetken aikaa hyvin keskeinen osa elämääni. Kahdeksan pentua jotka halusivat olla eka, eka ja eka; lisäksi Tella, Timi, Eppu ja emo Anni. Oli vilskettä riittämiin! Jokainen pentu on vieläkin mielessäni pienenä puolen maitopurkin kokoisena ja muistan tarkalleen millainen kukin silloin oli: Ilokseni olen huomannut etteivät nämä ensivaikutelmat ole kovin pieleen menneet. Lämpimiä terveisiä vaan kaikille ihmisineen.

	Nykyisin perheemme leikki-kiintiön täyttää Buddy (Big Lady´s Micro-Pirate). Vähän käytetty ja vähän maata nähnyt  06/2003 syntynyt nuorimies. Koskaan ei voi olla kertomatta, kuinka Buddy jo alkujaan oli kovasti meille muuttamassa. Jari löysi trimmireissulla Hjelmin Pirjolta vaalean, noin puolivuotiaan leikkipojan, joka silminnähden oli päättänyt tulla Jarin mukaan.

Allekirjoittanut sanoi siihen aikaan jyrkästi ei ( yksi lakeland/talous riittää) ja niin Buddy sai oman kodin muualta. Mutta kuinkas kävikään. Eräänä päivänä puhuin äitini, Hillevin, kanssa puhelimessa ja hän kertoi, että Pirjolla on vaalea nuori leikkipoika vailla uutta kotia. Kielsin mainostamasta liikaa, ainakaan Jarille, kun silloin kerran jo oli niin lähellä...

Hetken päästä puhelin soi ja kuulin, että kyseessä on juuri tämä samainen koira, joka aiemmin oli valinnut Jarin itselleen. Päivän asiaa pyörittelin mielessäni ja illalla sitten totesin ääneen tämän koiran etsivän kotia. Vastaukseksi sain kysymyksen "Milloin me mennään hakemaan?"

Elämä nykyisin on varsin erilaista kuin tuohon aikaan. Buddy on opetellut elämään perheessä, jossa on sekä lapsia että toinen koira, joka ei ihan kaikissa asioissa nöyristele. Vaikeinta ja myöskin helpointa (ihan looginen juttu) on ollut nokkimisjärjestyksen opetteleminen. Buddy oletti aluksi olevansa iso ja vahva ja pelottava, pian se huomasi, ettei se pystynyt pelottelemaan edes meidän perheen kuopusta, joka täytti niihin aikoihin 4 vuotta. Järkytys mahtoi olla melkoinen, sillä Buddy alkoi osoittaa hurjaa kiitollisuutta, kun viitsimme sille asioista huomauttaa. Välillä tuntui vaikealta naama peruslukemilla esittää asioita, kun ensi vihjeestä Buddy ymmärsi tehneensä jotain väärin ja ryhtyi korjaamaan mokaansa.

Ruokailu on hyvä esimerkki, Buddy oli aluksi jatkuvasti valmis syömään. Se kiipeili pöydillä ja yritti viedä Piitunkin eväät. Piitu huomautti sille asiasta, mutta ei Buddy sitä kuunnellut, meteli oli mitä mahtavin hetkessä, kun selän takana oteltiin.

Ei kumpikaan koskaan satuttanut, mutta ääntä lähti. Ihmisiä Buddy totteli ja tuli vielä kiittämään komennosta. Niin iloisesti heiluvaa häntää ja hymynaamaa muuten harvemmin näki. Nykyään usein. Toki tietty narsismi leimaa aina kaikkia toimia ja mustasukkaisuus on ilmeistä, mutta nykyisin pahin machoilu jää lähinnä tilanteisiin, joissa koiria on paikalla paljon.

Oma luku sinänsä on Buddy ja tyttöystävänsä. Buddy vihaa mustia koiria sydämensä pohjasta. Jopa niin, että on menossa "tappomielellä" päälle, vaikka vastassa on hampaat irvessä muriseva tanskandoggiuros. Paitsi kun on kyseessä on Milla (Denim Dane´s Agent Scully), rakas ja ihana musta doggityttö. Rakkaus syttyi ensisilmäyksellä, löytyi sellainen nainen, jonka kanssa Buddy on viimein samalla tasolla.

Muut nartut eivät ole saaneet samanlaista reaktiota aikaan, päinvastoin. Millan "pikkusisko", tanskandoggi myöskin, on mustalla listalla. Buddy joutui valitettavasti petetyksi Millan taholta. Sen me kaikki jouduimme huomaamaan, kun Milla oli meillä muutaman päivän lomalla ja normaalisti niin sujuva perheidylli oli melkoista murinaa ja mulkoilua. Buddy ei sallinut Millan kuin vilkaista itseään, se urahteli jatkuvasti. Nykyään Milla on sitten kymmenen (melko suuren) lapsen äiti. Mutta niin kuin usein varsinkin koiramaailmassa käy,   Millan suhde jäi lyhyeksi. Ja Buddy tuulettaa..

Buddy on selkeästi johtajatyyppi (yllätys yllätys)  ja  haluaa päättää asioistaan "ihan ite".  Mielenkiintoista on ollut seurata sen itsehillinnän (ja luottamuksen) kehittymistä, aluksi painit Piitun kanssa johtivat pian pinnan kärähtämiseen, nyttemmin "lakeland suussa" paini voi jatkua pitkään ja päättyä vierekkäin loikoiluun eikä rähinään kuten ennen. Voitte kuvitella mitä tällainen leikki Buddylta vaatii.

Kaiken kaikkiaan mahtava tapaus ja selkeästi isäntänsä koira. Näinhän asioiden olisi pitänyt Buddyn mielestä alkujaankin mennä. Liekö tehnyt jotakin asioiden saattamiseksi oikeille raiteille, en tiedä, mutta kohtalosta tai muusta johdatuksesta on kuultu puhuttavan.