Saredon High Hopes
"Manu"

Syntymäaika
 
Ikä
 
Isä
 
Emä
 
 
 
 
 
24.4.2008
 
9 vuotta, 178 päivää
 
Saredon Sinatra
 
Saredon Red Hot Momma
 
 
 
 
Saredon High Hopes "Manu"

 

Manu on pitkäaikaisen haaveeni tulos saada lakelandinterrieri Englannista. Totesin aina, että sitten joskus, ehkä, kun Muumia ei enää ole. Muumin poismenon jälkeen huomasin tutkivani englantilaisia kenneleitä, että missä olisi pentuja. Halusimme saada pennun kesäksi, jotta voimme viettää loman sen kanssa. Olin jo menettää toivoni, että pennun tulo siirtyy vuodella, kun ei pentua alkanut löytymään. Sitten tulikin viesti Saredon-kennelistä, että heillä olisi viikon vanha uros pentu. Siitä se rumba vasta alkoikin...

Nimeksi päätettiin Manu, koska pentu tulisi läheltä Manchesteria ja Manchester United (ManU) nyt sattuu olemaan "ihan hyvä" jalkapallojoukkue. Manu lensi Suomeen "kummitätinsä" Wipen kanssa. Ensimmäinen kommentti pennusta oli "tää on tälläinen mukava riehupetteri". Kyllä oli pitkä ilta odottaa pennun tuloa, kun kone laskeutui vasta myöhään illalla.

Lentokentällä sitten tapasimme tämän "mukavan riehupetterin". Karvapallo, jolla oli pää ja takapuoli trimmattu, mutta niin suloinen! Häntä topakasti pystyssä, vaikka ympärillä vilisi ihmisiä ja oli täysin vieras paikka. Pientä Manua ei paljon edes hämmentänyt airedalenterrierimme Nero, joka ei ollut niinkään tyytyväinen siihen, että hänen rauhaansa häiritsemään tuotiin tuollainen rääpäle.

Manun terävä ja itsevarma luonne näkyi jo hyvin varhain. Neron murinoille Manu ei korvaansa lotkauttanut, murahti vain takaisin. Siinä oli Nerolla miettimistä... Iso-veljestä kyllä piti ottaa mallia kaikessa, sen mitä Nero teki, Manu teki perässä. Mikään tai kukaan ei pelottanut, kaikkialle mentiin häntä pystyssä. Possunkorvat, jotka ovat Neron herkkua, piti mennä syömään aivan Neron nenän alle. Niin Manu tekee edelleen.

 

Manu on harrastanut tottelevaisuutta ja uintia. Nero-veikan kiusaaminen kuuluu tietenkin myös päivä ohjelmaan. Toko-treeneissä on tullut omistajalle hölmö fiilis, että koira osaa kaiken, mutta itse ei osaa pyytää sitä niin tekemään. No, sellaista se on, opettelua kaikki. Tarkoitus on vielä jossakin vaiheessa päästä näyttelykehiin katsomaan, mitä meidän pojasta sanotaan. Ja jos omistaja oppii, niin tottelevaisuuskisoihin myös mennään. Katsotaan, mitä tulevaisuus tuo tullessaan.


   

 
©